Mikä on maanmittari?

(vapaa käännös kanadalaisen koululaisen  aineesta)

Maanmittari on mies, joka kuljeskelee metsässä ja etsii pieniä kiviä ja keppejä. Kun hän on löytänyt sen, tanssii hän sen ympärillä kummallisen kepin kanssa, jolla on kolme jalkaa, siihen hän nojaa ja katselee sitä yhtämittaa. Kun hän ei löydä sitä, juoksentelee hän koko päivän ympäriinsä, kuin olisi eksynyt.
Joskus hänet näkee autosta makaamassa rähmällään tiellä, varsinkin kesällä, kun muut ovat matkalla. Maanmittarilla on yksi iso silmä ja yksi pieni kuin sammakonsilmä. Yleensä hän kulkee ihan kumarassa. Sen takia hän on niin kumaran näköinen. Kasvoiltaan hän näyttää vanhalta nahalta. Hän kiroilee aika hurjasti. Lukea hän ei osaa, koska hän mittailee aina jonkin välistä ja kirjoitaa sitten numeroita pieneen kirjaan ja siellä lukee aivan muuta kuin hänen pienellä kartallaan. Hän mittaa aina johonkin kiveen tai keppiin saakka, sitten hän kumartuu ja panee vielä kepin tai kiven lisää. Hän ei ole erikoisen viisas, sillä hän laittaa aina merkkejä jalankulkutielle tai  kadulle, jotta osaisi takaisin kotiin. Kivien joukossa ryömimisestä johtuen hänen housunsa ovat aina rikki ja hänen kenkänsä näyttävät siltä kuin ne olisivat kurasta. Ihmiset tuijottavat häntä, koirat ajavat hänet pois ja hän näyttää aina kuluneelta. En ymmärrä, miksi ylipäänsä kukaan haluaa tulla maanmittariksi.

Maanmittari Ruotsin vallan aikaan

(Lantmätarnas härjningar)

Kaikkialla Ruotsissa tavattava maanmittarien ammattikunta kuuluu papiston lisäksi hyvin toimeentulevien luokkaan. Maanmittarit nylkevät ihmisiä ja saavat aikaan enemmän pahaa kuin kaksinkertainen määrä englantilaisia maalaisasianajajia. On mahdotonta tehdä tarkkaa selkoa näiden ruotsalaisten verenimijöiden voimasta ja vaikutusvallasta. On myös vaikea kuvitella mielessään mitään ammattikuntaa, joka saisi jossakin maassa suurempaa vahinkoa aikaan tai nylkisi muita vielä enemmän.
Talonpoikien viljelysmaat on tosin aidattu, mutta kukin tila omistaa yhteisestä maasta vain pienen kaistaleen. Rajamerkin virkaa toimittaa tavallisesti vain pieni oja tai maahan isketty paalu. Hyvin usein näitä rajapyykkejä häviää, mikä johtaa kaikenlaisiin omavaltaisuuksiin ja kiistoihin. Tällaisessa tilanteessa haetaan tavallisesti paikalle maanmittari, joka ottaa tilanteesta vaarin nylkeäkseen kumpaakin osapuolta niin kauan kuin riitaa kestää. Tässä ei kuitenkaan ole vielä kylliksi. Maanmittari on tottunut iloisiin ja makeisiin päiviin. Hän pelaa ja juo mielellään ja tietysti hän tarvitsee paljon rahaa. Tarpeen tullen maanmittari vihjaisee jollekin talonpojalle, etteivät rajapyykit hänen maillaan ole oikein kohdallaan. Samalla hän lupaa hoitaa asian kuntoon. Tämä tietysti ärsyttää talonpojan naapuria ja niin riita on valmis. Kumpikin riitapuoli on valmis luopumaan vaikka puolesta omaisuudestaan saadakseen vain oman kostonhimonsa tyydytettyä. Vastapuolen etua loukataan täsmälleen niin paljon kuin tuon petollisen välimiehen ahneus vaatii.
Paremmat ajopelit, tavallista vauraampi talo tai poikkeuksellisen uljas hevonen ovat yleensä maanmittarin omaisuutta. Nälkäisten jalopeurain lailla maanmittarit käyvät ympäriinsä etsien kenet he saisivat niellä. Maanmittarin ilmestyminen paikkakunnalle ennustaakin aina vaaraa. Ihmeellistä, että niinkin kumousherkässä maassa kuin Ruotsissa tuollaiset riistäjät ja rauhanhäiritsijät saavat kenenkään estämättä tehdä tuhoaan.

(Lähde: Edward Daniel Clarke: Matka Suomen halki Pietariin, 1799.)

Nykypäivän näkymät

Mikä on tulevaisuuden maanmittari?

8.10.2014

Pekka Halme

Suomen Maanmittausinsinöörien Liitto ry.

Lokakuun puolessa välissä Tukholmassa pidettävässä yhdistetyssä Samhällsbyggnadsdagarna-tilaisuudessa ja pohjoismaisessa maanmittarikongressissa on yhtenä aiheena maanmittarin muuttuva rooli. Asialla on monia ulottuvuuksia alkaen ammatti-identiteetistä, koulutusohjelmien sisällöstä ja rakenteesta aina työmarkkinoiden ja yhteiskunnan tarpeisiin, alan ammattilaisten järjestäytymiseen eri yhdistyksiin ja käytännön työtehtävien muutoksiin. Kysymys roolin muuttumisesta tulee ehkä helpommin mieleen meille ”vanhoina aikoina” opiskelleille kuin nuorelle sukupolvelle, jolle se voi olla täysin epärelevantti, ellei peräti tyhmä kysymys. Siitä kuitenkin Tukholmassa puhutaan.

Ammattikunnan kannalta tärkeintä lienee, että koulutus muodostaa järkevän ja mielenkiintoisen kokonaisuuden, joka antaa valmiuksia sijoittua mielekkäisiin työtehtäviin yhteiskunnan eri sektoreilla. Aalto-yliopiston uudistettu koulutuskokonaisuus on ymmärtääkseni juuri sellainen, vaikka maanmittaus-sanaa siitä ei tahdo löytyä. Yhdistyksiin kuulumisen kannalta tilanne on MIL:n näkökulmasta vaikeutunut. Osalle uuden mallin mukaista tutkintoa opiskelevista on helpompi ja luontevampi kuulua RIL:iin kuin MIL:iin, koska opinnot ovat osa kokonaisuutta, johon kuuluu perinteisiä rakennusinsinööriaiheita. Miten sitten käy maanmittari-identiteetin, kysyvät monet. Mikä on maanmittari-identiteetti, kysyvät toiset. Tarve kuulua johonkin on lähes luonnonvoima, mutta minkä ympärille identiteetin pitäisi ylipäänsä rakentua? Sitä on meidän kaikkien hyvä välillä miettiä.

Maistiaisia samasta aiheesta saatiin myös CLGE:n syyskokouksessa 26.–27.9 Reykjavikissa. 36 Euroopan maan järjestön jäsenyhdistyksissä on monenlaisia maanmittareita ja ei-maanmittareita alan moninaisissa tehtävissä. Yksi järjestön viime vuosien projekteista on ollut vaikuttaminen eurooppalaiseen huoneistoalan määrittämisen standardiin. Standardista en juuri ymmärrä käytännön tasolla, mutta sen soveltaminen on arkipäivää monelle maanmittarille muissa maissa. Perinteisten suomalaisen maanmittarin tehtävien näkökulmasta asiaa tarkastellen CLGE:n jäsenyyden hyödyt MIL:lle ovat olleet melko vähäiset. Tulevaisuuden maanmittariroolien näkökulmasta jäsenyyden hyötyihin avautuu aivan toisenlainen näkökulma.

Yhteiskunnan tarpeet muuttuvat ja ammattien sisällöt seuraavat mukana. Pidän aivan varmana, että suomalaisen maanmittarin tehtäväkenttä on tulevaisuudessa paljon muuta kuin, mitä se on tänä päivänä, parin vuosikymmenen takaisista ajoista puhumattakaan. Se pitää hyväksyä ja pohtia, mitä se mahdollisesti vaatii MIL:lta. Siitä voimme keskustella seuraavaksi MIL:n syyskokouksessa Maankäyttötieteiden eli entisten Maanmittaustieteiden päivien yhteydessä lokakuun lopussa.

Pekka Halme
puheenjohtaja